Paluu

Jännittää.

Mitä pitäis sanoa.

Miten tää toimikaan?

Apua.

Hävettää tämä häviäminen.

Ja vielä enemmän kauhistuttaa palata tänne. 

Mutta tässä sitä ollaan. Hattu kourassa.

Niin paljon asioita joista kertoa, mikä ei ole kyllä hullumpi tapa tehdä comeback.

Miten aloittaa pitkän tauon jälkeen?

No ehkä tällä:

Selasin eilen lehtiä ja käsiin sattui vuoden 2011 Tuning.fi. 

Ihan ensin huomiota herätti se, kuinka paljon auton "tuunaustyyli" on muuttunut vajaassa viidessä vuodessa! Sanoisin, että onneksi mennään siitä tyylistä pois :P

Se kuitenkin mikä pysäytti oli se, että lehdestä löytyi tuttuja autoja. Tuttuja autoja tältä ajalta. Autojen omistajia joita voin kutsua ystäviksi. 

Ajatella, että silloin kun selasin tuota lehteä ensimmäisen kerran olin ajanut autoa elämäni ensimmäisen kerran vasta kaksi vuotta aiemmin. En tiennyt autoista mitään. Olin ylpeä toki omasta autostani; Nissan Almera 1,4l Hastback -98. Tykkäsin ajaa todella paljon. Ei se mihinkään kulkenut, mutta silti se oli ykkönen!

Palataan eiliseen. 

Se mikä hämmensi oli että olisinko ikinä, siis IKINÄ, voinut kuvitellakaan, että yksi noista lehden autoista jonain päivänä olisi minun?! Minun oma kilpa-auto. 

Olen äärettömän onnellinen, että olen löytänyt elämääni jotain tällaista.

Vaikka välillä vähän elämä potkii, niin kyllä ne huolet haihtuu kun hyppää bemariin ja kiristää vyöt. Se on se TUNNE.

Se miten tähän on tultu, on ollut samaan aikaan pitkä ja lyhyt aika. Vaatinut hemmetisti työtunteja, kuukausien työputkia ilman yhtiäkään vapaapäiviä. Muttei se haittaa. Tekisin sen kaiken uudelleen ja tulen tekemäänkin :)

Mutta tämä ei olisi koskaan onnistunut ilman ihmisiä joita olen saanut oppia tuntemaan! Ihmisiä jotka ovat tukeneet, neuvoneet ja auttaneet. KIITOS!

Tästä tuli vähän herkkis juttu, mutta herranjestas mä olen taas innoissani tästä hommasta :P

<3:llä Taru