Radalle.com - Botniaring 20-21/09/2014

Hyvää uutta vuotta!

Alkaa jo uusi kausi siintää edessäpäin niin olis varmaan aika laittaa viimisistä ratapäivistä jotain infoa tännekin? Jep.

Eli kauden viimeiset skabat oli Botniaringillä syyskuun loppupuoliskolla. 

Tää oli kyllä jännä viikonloppu. Oli tosiaan viimeiset kisat, mutta myös driftingin SM skabojen vika osakilpailu. Ja jottei nää kaksi asiaa ollut tarpeeksi jänniä, niin tähän päälle vielä drifting skabojen ajolinjojen tuomarointia Streetissä ja ProStreetissä allekirjoittaneen toimesta.

Minä ja poitsut oltiin just lähdössä.

PE 19.9.

Köröttelin perjantai iltana varikolle ja matka tuntui toooodella pitkälle. Aika ajoittain oli fiilis, että olenkohan oikealla tiellä. Jossain vaiheessa mm. netti ei toiminut joten tuntui aika yksinäiseltä siellä tien päällä ilman Google Mapsia... 

Pääsin kuin pääsinkin kuitenkin lopulta perille. Siinä sitten aloin normaalisti lastaamaan autoa pois traikulta. Valitettavasti kaikki ei menny ihan kuin Strömsössä... Tää on edelleen täysi mysteeri ja oikeasti täysin mahdotonta, että näin pääsi käymään, mutta mun rampit tippui maahan kun ajoin autoa alas trailerilta -_- 

Tätä on kuulkaas spekuloitu, että miten hitossa se voi olla mahdollista (koska se ei ole), mutta näin pääsi käymään. Lukitus systeemiä rampeissa ei ole (ens kesänä on!), mutta silti rampit tulee traileriin kiinni siten, että niitä ei vaan voi laittaa väärin siihen kiinni... 

Lopputulos kuitenkin oli se, että molemmat rampit oli tippunut maahan ja roikuin etupuskurista trailerin päällä. Jippii! Siinä vaiheessa oli kieltämättä vähän sellain luuseri fiilis, että tää ei vaan voi olla totta. 

Onneksi oli ihmisiä paikalla ja jengiä tuli muutamia avustamaan ja tunkkaamaan auton ylös ja kikkaillen maahan. 

Damagea tosiaan tuli, mutta pääsin onneksi tosi vähällä. Etupuskuri siinä tohinassa meni ja jäähdytysputkea meni rikkipoikki, mutta niistäkin vaurioista selvittiin (kiitos Kaukonen!) nippusiteillä. 

Pentti otti varaslähdön Movemberiin; viiksivallu.

Jossain vaiheessa iltayötä mun yöpaikkabussiryhmäkin saapui ja laitettiin teltta pystyyn (varikko teltta..). Pääsin sitten jossain vaiheessa nukkumaankin ja uni tuli nopeasti. Kunnes. Yhtäkkiä alkoi kova metelöinti kun mua huudeltiin tulemaan bussin etuosaan. Olin kyllä niin unessa vielä, mutta tajusin vaan sen, että johonkin difting kilpuriin haluttiin jotain osia mun autosta. Jahas. No pojat lupasi, että he hankkii ja asentaa osat mulle ennen mun omia ajoja, joten lupasin että purkakaa pois.

Ja takaisin nukkumaan.

Perillä!

RIP etupuskuri. 

Viiksivallu.

LA 20.9.

Drifting poikkeuksellisesti jo lauantaina. Enpä juuri muista muuta kuin, että tuomarointiin taas Marin kanssa ensimmäiset luokat. SM kisat ajattelin sitten katsoa ihan kunnolla. Toisin kävi! Meikäläinen seisoi siellä toisella puolella rataa, en yksin vaan lälläri toki oli mun kaverina, ja kerroin kuskeille kuka pääsee jatkoon ja kenen matka jatkuu varikolle.

Muuta en juuri päivästä muistakkaan, paitsi illan!!!

Ilta alkoi lähentyä ja omalla autolla sai mennä radalle. No olin tekemässä lähtöä jo benarilla, kunnes Sebu onnistui jotenkin puhumaan asian niin, että huomasin yht'äkkiä olevani Kyllikin ratin takana ja alla vaan raakaa voimaa omaava neitokainen. Onneksi kartturiksi sain Jäntin (joka ei varmaan kyllä ollut ihan yhtä innostunut asiasta).

Ensinnäkin mulla meni varmaan puoli tuntia päästä radalle. Siinä oli vähän jännä kytkin ja vaihteet... No radalle sitten päästiin (tuurilla) ja voi morjes mikä laite se oli!!! En ole koskaan ajanut mitään sellaista!!! Siis vaikka tästä on aikaa, niin muistan kun eilisen miltä tuntui kun kierrokset nousi ja se kone pääs tehoalueelle ja se voima, se voima oli jotain K Ä S I T T Ä M Ä T Ö N T Ä! Se tunne kun päästiin kierrosalueelle ja se lähti, niin siinä vaan liimautu penkkiin kiinni ja ajatteli ettei tää voi olla todellista! Se oli järjettömän siistiä! Suurimman osan ajasta kuitenkin vaan panikoin ajaessa, että hajotan sen/ ajan ulos radalta. Kommiikkaakin liittyi ajoon; Jäntti huusi koko ajan vieressä "KAASUA!" ja samaan tahtiin mä huusin "ENKÄ!". Hahaha... Mua tosiaan jännitti niin paljon, etten handlaa sitä autoa ja millon se turbo nyt potkikaan sieltä mukaan ja ja ja ja ja... Mutta jokatapauksessa se oli elämäni siisteimpiä kokemuksia ja fiiliksiä!

Kun päästiin takasin varikolle (ehjinä!) niin tuntui siltä, että liitelisi koko ajan. Päätin samantien, että hyppään mun Herran kyytiin ja katsotaan miten se syö asfalttia tuon Kyllikin jälkeen. Ja eihän se liikkunut mihinkään :D 

Jollain kieroutuneella tavalla mä silti fiilistelin ihan kympillä mun autoa <3 vaikka mä olin just ajanut uskomattomilla tehoilla ja kokenut jotain ihan uutta, niin jollain tapaa nautin siitä suorasta tehosta (vai pitäiskö sanoa tehottomuudesta?) joka välittyi moottorista ja ettei tullut mitään yllätyksiä. Ja se, että pääsi ajamaan tuollaisella ääripään autolla teki omaan ajoon todella hyvää! Uskalsin ajaa omaa autoani ihan eritavalla, jotenkin rohkeammin, vähän enemmän limiteillä mitä ennen. Ajoista jäi kyllä todella hyvä fiilis illan päätteeksi! Vielä on pitkä matka edessä, mutta yksi asken taas eteenpäin meikäläiselle :)

Illalla oli vielä SM juhlintaa, joka tosin omalta osalta oli todella heikkoa :D bussin kerrossänky kutsui ajoissa nukkumaan ja omat skabat kolkutteli jo ovella...

Sivuluisu ohjaajakokous.

Sade helli myös lauantaina. 

Vähän oli yksinäistä tuolla puolen rataa... 

Frendini mun!

SU 21.9.

Omat kisat oli sunnuntaina. Myönnettäköön, että mulla ei jäänyt tästä päivästä kovin hyvää fiilistä. Suomen syksy näytti kyntensä ja sen sai valitettavan moni kokea vähän kovemman kautta... Autoja hinattiin pois milloin mistäkin kun vesisateet teki radasta älyttömän liukkaan. Itse tuli ajettua aika hissukseen, päässä pyöri vaan että haluun saada kisat loppuun siten, että saan ajettua auton ehjänä traileriin. 

Näin tapahtuikin ja sain hissuteltua skabat läpi. Sitten olikin varikon purku kaatosateessa. Silloin oli kyllä todella kurja fiilis. Jotenkin koko päivä oli odottavainen ja vesisateet pilasi aika pitkälle ajot. 

Kotimatkalla sain vielä jännittää ihan tosissaan kun Navaran tankki alkoi huutaa tyhjyyttään ja olin keskellä metsää... Jotenkin selvisin maagisesti huoltoasemalle ja sain menovettä tankkiin ja pääsin jatkamaan matkaa kohti kotia.

Mutta sellainen reissu oli se :)

//Taru