Driftingin SM skabat + HNC 092013

No näinhän se aika tosiaan vilistää ja tästäkin häppeningistä on kulunut jo tovi.

Pienessä pimennossa mennään päivän kulusta, mutta sen muistan, että lähtö oli taas ihan luvattoman aikaisin. Ehkä kysymyksen kuuluisikin esittää, että milloin se ei olisi ennen kukon laulun aikaa?

Kuva on kyllä niin komea, että pitäis varmaan laajentaa työn saralta repertuaaria ja alkaa kutsua itseään myös valokuvaajaksi.

Back in business. 

Lähtö aikaiseen ja keula kohti Alastaroa. Ehdottomasti itselleni kotoisin rata kaikista! Tämä toki johtuu siitä, että siellä on vietetty päivä jos toinenkin kuvauksien tiimoilta. Ja tähän taas vaikuttaa ehdottomasti se, että meillä on ollut Virittäjät kuvauksissa ihan uskomattoman mahtavaa jengiä; niin työryhmä kuin kaikki osallistujatkin.

Parasta parsaa!

Tosi kiva huomata, että minä jos kuka pysyn aina aiheessa. Koskaan ei onneksi tarvitse ihmetellä sitä, että jutut rönsyilee ja homma lähtee lapasesta. Ei koskaan.

Back in business. Vol.2

Niin, siis Alastaroa kohti oltiin menossa. Sinne päästiin ja purku. Matkalla toki pysähdys.

Tämä on se pysähdys kohta. Huom! Ei ruuhkaa, ei aurinkoa. Ihan liian aikaiseen liikenteessä!

Ehkä tää nyt on sitten sitä purkua.


Jos totta puhutaan niin en kyllä oikein muista päivän tapahtumista muuta.
Patsi, että komeita vetoja kyllä poitsut veteli! Ihan käsittämättömiä.

Soma se on.

Tässä on moottori.

Ensi kauden sääntömuutoksissa on ainakin uuden ajan ajotumput.
Toimitus huomauttaa, ei hanskat vaan TUMPUT.

Ihmisiä ja autoja.

Parillinen määrä. Haanpää vei voiton. Hei muistan selkeesti sentään jotain!!

Herrat jonottaa.

Näitä ei sitten tarvittukkaan tässä kohdassa.

Kun ässämmät oli vejelty, niin keula kohti Hyvinkään Cruising Nightia (Meniks se noin? No enivei. Se massiivinen auto miittinki Hyvinkäällä...).

Porukkaa oli kyllä ihan tajuton määrä!

Ja illasta muistan myös sen, että oli ihan tajuttomän jäätävä ilma.

Tässä totanoin... No selkeesti olen yrittänyt visualisoida... No ei mitään käryä!

Paaaaaaaaljon autoja. Kaiken karvaisia ja kokoisia.

Kaikki alkoi Motonetin parkista.

Neitikin pääsi jaloittelemaan!

Kettu kiittää ja kuittaa tältä päivältä.

//Taru

Lördag 26102013

Lauantaita!

Mietteitä tulossa. 

Tänään kävin tsekkaamassa sitä potentiaalista talvipulkkaa. 

Oikein passeli olisi ollutkin, mutta...

Niin, se mutta. Faktahan on se, että koska jokainen pelimerkki joka tähän hommaan on upotettu on tullut omasta pussista. Se merkkaa sitä, että niitä pelimerkkejä vaalitaan aika tarkasti (lottovoittoa kun ei vielä ole napsahtanut tilille). Tämä taas johtaa siihen, että vaikka kuinka ostaisi edullisen talvilelun niin siihen menee kuitenkin jokunen ropo... Ja pienten laskelmointien jälkeen tulinkin siihen tulokseen, että ehkä on parasta kuitenkin säästää nekin pennit siihen rata-autoon. Koska ultimaattisin unelma kuitenkin on saada se  THE RATABIILI ensi kaudeksi. Ja itse asiassa sellaisen unelman olen löytänytkin... Kyseessähän siis sama lurjus jolle rakkaudentunnustuksia olen ladellut jo pari postausta aiemmin. Voi kun toivon, että joku päivä voin vielä esitellä tämän komean herran (oon saletisti varma, että se on Mies, isolle M:llä) <3

Olen myöskin tullut siihen päätökseen, että tämä rataveijari ei tule olemaan kilvissä. 

Noh. Sehän tuo uusia kysymyksiä pöytään. Millä se sinne radalla sitten kuskataan?

Tämä onkin hyvä kysymys. Siirtokilvet vai traileri? Hirveen hyvä muuten, mutta ei tuolta tallin (Taru hei, puhutaanpas nyt asioiden oikeilla nimillä: Ei sulla ole tallia!) perukoilta vielä kuljetuskalustoa löydy.

Plus tiimikaverit ja mekatsut olis myös aika jees.

Mutta silti jaksan uskoa, että kaikki aina järjestyy! B)

Muistan kun viime kesänä eräs henkilö sanoikin, että "Tarulta tulee lähtemään tämä homma ihan käsistä".

Kyllä. Oikeessa oli.

Ja kuinka onnellinen olenkaan kun tiedän, että saan viettää aikaa näiden ihanien peltihevosten kanssa! 

Ehkä tästä jutusta on jo kadonnut se kuuluisa punainen lanka.

Syytetään myöhäistä ajankohtaa.

Sitä paitsi. Nyt kun tarkemmin ajattelee, niin tänään on taas mennyt koko päivä autoja tsekkaillen, niistä höpisten ja se näköjään vaan jatkuu yömyöhään (ihan kun tää ilta/ yö olis jotenkin poikkeus muihin... hahaha). Oon tosi monipuolista seuraa. NOT.

Unissakaan en muuta tee kun koeaja autoja. 

Alkaa olemaan huolestuttavan no-life-meininkiä. 

Tulkaa nyt joku raahaamaan mut pois nettiautosta!!!

No eihän tämä kuva nyt sinänsä mihinkään liity. Paitsi, että siinä on mun (likainen) muskelimies ja tän komistuksen takana meikäläinen joka tuona kertana yritti vaihtaa niitä surullisen kuuluisia jarrulevyjä. Tässä vaiheessa kaikki meni hyvin siihen asti kunnes sain huomata, että joku noheva oli ruuvannut ne levyt kiinni. Se siitä vahtamisesta sitten.


//Taru 

Driftcämppiä 092013

Perjantai yötä!

Jotenkin tämä aika vaan on humpsahtanut ja nyt vasta muistin, että mullahan on jopa matskua mitä puskea eetteriin.

Tässä muutama kuvatus syyskuun puolella olleesta drifting päivästä.

Päivä oli oikein leppoinen ja kuminkäryä täynnä.
Unohtamatta tietenkään jälkimaininkeja, jotka oli myös todellakin kohdallaan ;) 

Parastahan tässä oli ehdottomasti se, että pääsi itekin ratin taakse.

Eihän siitä mitään tullu :D MUTTA sanoinkuvaamattoman siistiä touhua! 

Oon kyllä taas ihan täpinöissäni kun muistelenkin tota kokemusta... huhu... 

Se mitä muistan tosta ajosta (pieni riemuidiootti pään sisällä sotkenut selkeästi muistikapasiteettiä), niin kädet oli kyllä siellä ja täällä ja vähän vielä tuollakin :D 

Kyllä siitä pieni kärpänen (no okei, okei... myönnetään! aika suurikin kärpänen...) pääsi puremaan ja nyt on haussa tuon edellisen postauksen ratabiilin lisäksi myös talvipulkka, jolla pääsisi sitten sladittelemaan mutkia kahva edellä. Itse asiassa -SPOILER ALERT- menen huomenna tsekkaamaan yhtä takatuuppari vesseliä.

Saas nähdä saako Räyhä huomenna tallikaverin!

Aijuu. Se talli puuttuu vielä...

//Taru

P.S. Älkää kertoko vielä Räyhälle tästä...

Ajattelin esitellä ne toisilleen vasta myöhemmin, kerralla vaan kaikki tiskiin!

Torstai toiv... eikun AUTOKUUMETTA täynnä!

On taas se aika vuodesta.

Näihin aikoihin se viime vuonnakin alkoi.

Viime vuonna se päättyi vasta kun kotiudutin Räyhän.

Autokuume.

Jos kotilääkäriä leikin (piilovitsi!) niin tekisin diagnoosin itselleni: vakava sairaus kyseessä.

Mutta tätä en uskalla tehdä, koska tiedän kyllä ainoan keinon jolla tää tauti taltutetaan. 

Ja ei. Siihen ei nyt auta peiton alle kääriytyminen ja valkosipulien tunkeminen korviin.

MUTTA.

Hätähän ei ole tämännäköinen!

Sillä olen nyt päättänyt pienien takaiskujen jälkeen hommata nimittäin rata-auton!

Don't get me wrong. Kyllähän Räyhäkin sellainen on. Ja hieno onkin!

Mutta tosiasia nyt vaan on se, että on melkosen riskaa peliä lykkiä sillä menemään radalla, koska se toimittaa myös ainoan siviiliautoni virkaa. Tämän sain ehkä oppia sen kuuluisan kantapään kautta...

Nyt vaan ollaan suurien kysymysten äärellä. Mikä tämä rataviritelmä tulee olemaan?

Musta kyllä tuntuu, että taisin äsken ihan vähän jo rakastua yhteen lurjukseen... 

<3

//Taru